— Elä per-settiä… no sittenhän sinä saat rahaa kuin roskaa, innostuu
Asari. — Montako heitä sitten vuodessa kyhännee?
— Satasen kappaletta… jos kehtaa.
— Sa-tasen, se on tuota noin niin paljon kuin… laskeppas sinä Aatami. No se on niin paljon, että perhanata, ei riitä sille mikään. Saisi olla sata lehmää ja nykkiä niihen tissilöitä monta vuotta.
Hiertiäinen katselee ihmeissään vierasta ja päättelee itsekseen, että eikö tuo valehdelle, pakana.
Hiertiäinen aikoo lähteä, nyt tämän Helsingin herran nähtyään, mutta
Aatami kieltelee:
— Älä nyt… mihinkä sinulla kiire, kun tämä nyt vieraskin sattui.
Turistaan, täristään, onpa keväistä päivää vaikka mihin…
Hiertiäinen istuu.
— Pitää tässä laittaakin kohta rysiä puron niskaan, että saa tuliaiskeitot tälle Perttulille.
— Minä jo laitoin eilen, sanoo Aatami. Jos on antaakseen, niin antaa jo huomenna, lauantaina. Olisi pitänyt nyt jo olla, mutta ei tietänyt vieraan tulosta.
Bertilin sydäntä riipaisee oudosti. Se viinako vai isäntien hyvyys.
Pakkaa ihan kuin itkettämään.