Bertil irroittaa tuppiroskan ja pistää sen Hiertiäisen liiveihin.
— Siinä on pääkin hopeata.
— Katohan pirua, ihastuu Asari. — Pitänee nyt tämä ottaa, mutta kyllä minä sen jotenkuten maksan. Kannan kaloja vieraalle semmoisia kuin hevosia.
— Etkö sinä luule niitä meillä olevan, kehasee jo Aatami hypistellen kelloa ja välkkyviä peräimiä. Panisiko sen taskuunsa sitten, kun se tahtoo. Jos suuttuu vielä ja lähtee pois.
Aatami kuuntelee, onko selvä käynti, ja sitten kiinnittää vitjat liiviinsä.
Ja sitten maistetaan ja luvataan näyttää Bertilille se Turakka, joka valmistaa sitä kirkasta ja makeaa.
Hiertiäiselle tulee kiire näyttämään tuppiroskaa Tiina Loviisalle, mutta lupaa tulla huomisiltana Kenkkulaan saunomaan.
Vierastakin tulee Kylli pyytämään ruualle, ja isäntä lähtee omille asioilleen.
Ruokailukamarissa on herkkuja pöydällä, Kyllin, iloisen ja melkoisen korean tytön, keittokouluja ja muita kursseja käyneen laittamia.
Bertil katselee tyttöä kursailematta, ja tyttö tekee sitä samaa. Tytöllä on runsaat, keltaiset suortuvat ja hieno iho kasvoissa ja käsivarsissa, jotka ovat lähi olkapäätä paljaat. Suu kuin punainen marja.