— Mitä pirua… tämähän nostaa heti tukan pystyyn…
— Etkö tunne?
Turakka suhahtaa jotain Patrakan korvaan.
— Aa… vai sitä.
— Mutta sitä ei saa joka paikasta, semmoisilta vuorilta, joissa on rotkoja, kylläs tiedät, eikä ennen kuin heinäkuussa. Minulla on viimekesäistä.
Turakka huomaa nyt vasta Aatamin ja väläyttää lakinlippansa alta häneen tuiman katseen.
— Mistä tuo syntisäkki on tänne osannut? Ala nyt, piru vieköön, painella tahi…
Turakka puree hammasta ja heristää nyrkkiään.
— Olisit niinkuin muutkin ihmiset etkä sitä autuuttasi hokisi.
Aatami näkee, että on parasta lähteä hyvissä ajoin, ja suhahtaa Patrakalle, että tulla illalla heille saunaan ja tuoda mukanaan niin paljon kuin saattaa.