Gaabrielin mentyä istui Elia entisellä paikallaan. Niin, niin, se hänen onneton verensä… Se veti aikoinaan markkinasta markkinaan, seikkailusta seikkailuun ja kotikamara ei viehättänyt. Gaabrieliin sitä sattui vähemmän. Hän tuli äitiinsä, ja koko suvun sairas veri sattui hänen suoniinsa. Pentti käy sellaisilla poluilla… tulee häpeää. Eiköhän vielä Ilonakin? Sekin käy kyliä eikä tartu talouteen. Läpinäkyviä vaatteita laittaa, eikä Kustaava saa sille mitään. Itsepäisempi se on vielä kuin Pentti. Höh, höh, sitä jumalan rangaistusta, mikä näistä lapsista hänelle koituukaan.
Elia köpitti kartanolle. Kas, kun Gaabriel ei puhunut mitään Mikael-veljestä eikä hänen erheistään. Mikaelillakin oli ollut talo, mutta juonut sen ja asui nyt mökissä. No, siitä sai hän kyllä omalla työllään mitä tarvitsi. Oli kokonaan jättänyt maailman, ei käynyt kylissä, ei Harvalassakaan. Kun hän menee — jos sattuu joskus menemään — Mikon mökille ja alkaa puhua uskon asioista, suuttuu se ja käskee menemään hiiteen. Sanoo palvelevansa jumalaansa mökissään, eikä tarvitsevansa jaaritusta uskonnosta.
* * * * *
Ilona on saanut käsiinsä romaanin, jossa kuvataan suuren kaupungin yöelämää. Kuvaus kiihdyttää häntä ihan mielettömästi. Ah, päästäpä Helsinkiin, taikka vieläkin kauemmas. Ei, mutta hän ihan tukehtuu, ellei liikuta jäseniään.
Ilona nousee sängyltä, oikoo käsivarsaan, katselee niitä kaapin suuresta peilistä, hymyilee. Kyllä ne ovat täyteläiset ja kauniit. Saisipa ne kiertää jonkun sellaisen avorintaisen ja pitkätakkisen nuoren herrasmiehen kaulaan. Talojen pojat eivät ole kerrassa mitään. Eivät osaa hyväillä. Mitä se äiti taas siellä morisee. Ei hän nyt kuitenkaan kesken romaanin mihinkään lähde. Tehköön piika. Hänen kauniit kätensä pilaantuvat pesuvesissä. Onkohan ensi sunnuntain illalla tanssit Haanperässä. Haanperän Martta se tietää elämästä. On ollut kaupungissa ja seurustellut herrojen kanssa. Martan veli, Eero, on sievä poika, mutta semmoinen maamyyrä. Sellaisesta ei oikeat tytöt välitä.. Pitää osata hurjastella ja… no, tanssittaa hän minua saa ja pitää hyvänä jos osaa, mutta muuhun, niinkuin hän esittelee, vakavampaan siihen ei suostuta.
Kustaava vaatii Ilonaa pyykille, mutta Ilona pistää ovensa lukkoon ja oikasee rehevän vartalonsa sängylle ja tarttuu romaaniin.
Kohta tulee Elia oven taakse ja lyö oveen nyrkillään.
— Kuulitko sinä mitä äitisi sanoi?
— Kuulin, kuulin, mutta minun koskee päähäni En jaksa pysyä pystyssä.
— Vai koskee. Laiskuuttasi se on kipeä. Laita työhön itsesi tahi lähde tiehesi, sanoo Elia.