— Älä? Möisikö se sen?
— Kuuluisi myyvän. Taisi sattua samanlainen isäntä kuin minäkin.
— No, ei se aivan samanlainen… on se teettänyt töitä ja tehnyt itse. Kyllähän se rahojen puolesta saataisiin, mutta ensin sinun on opittava tekemään työtä. Ja sitten talo tarvitsee heti emännän.
Gaabriel sai Pentin rauhoittumaan. Johanna oli hyvillään, kun Pentti aloitteli taas töitä.
Pitkää iloa siitä ei ollut. Muutaman päivän perästä Pentti lähti.
Hänen päähänsä johtui käydä tapaamassa Hettaa, joka oli nyt kotikaupungissaan ja sieltä lähettänyt terveisensä Pentille.
Vanha Elia sattui olemaan Johannan mökillä, kun Pentti lähti.
— Joko se taas riivaa lähtemään? Milloinkahan sinäkin poloinen saanet rauhan.
— Jos kävisi katselemassa itselleen emännän ja ottaisi Harvalan, sanoi
Pentti.
— Ei siitä mitään tule. Äläkä vain anna enää semmoisten lintujen sokaista itseäsi.