Pentti kuuntelee kellojen sointia hartaana, niinkuin odottaisi siitä jotain apua itselleen. Kuinka kauan siitä lieneekään, kun hän on kellojen äänelle avannut korvansa.
Ulos tultuaan hukkuu Pentti syyskesän sunnuntai-aamun kirkkauteen.
Kaste kimaltelee vielä puiden oksilla ja muurien varjopaikoilla.
Kaupunki on hiljainen. Niinkuin siitä yhtäkkiä olisi tullut kuolleitten kaupunki.
Pentti kävelee puistikkoon, jonka keskeltä kohoaa kirkontorni rauhallisena korkeuteen.
Kirkosta kuuluu urkujen humina, virren veisuuta. Pentti pysähtyy ja antaa urkujen sävelten valua pisaroittain kipeytyneeseen sieluunsa. Lapsuusajan muistot saavat siellä vähitellen jalansijaa, ja hän muistaa vuosikymmeniä sitten istuneensa äitinsä vieressä kirkossa ja hartaudella kuunnelleensa urkujen ääntä. Se ääni liikutti hänen lapsen sieluaan, ja kirkkaat pisarat ilmestyivät silmänurkkiin, josta äidin täytyi ne pyyhkäistä pois nenäliinallaan. Siinä ajassa on jotain kirkkaan kaunista, mutta sitten peittyy kaikki hämärään.
Hän on saattanut pilkata vanhojen ihmisten hartautta, kirkkoa, kaikkea, joka on tuntunut hänestä ahtaalta. Hän on saattanut pilkata jumalaakin, eikä ole moniin vuosiin lausunut hänen nimeään ajatuksissaankaan.
Miten hän on saattanut niin tehdä? Tuolla palvoivat jumalaansa hartaudella nekin, jotka eivät sitä jokapäiväisissä askareissaan muistaneet ja jotka saattoivat joskus ja hyvinkin usein hairahtua säännölliseltä radaltaan, kahmaista elämäniloista vankoin mitoin. Joskus tuli heille kuitenkin tarve avata sielunsa Korkeimmalle, antaa virren sävelten laskeutua sen ylle kuin siunaavan kasteen.
Ja tätä tällaista hän oli saattanut pilkata.
Pentti istuu penkillä pää käsiin vaipuneena. Syvältä jostain pyrkii esille nyyhkytys. Hän on yksin elämänsä ja kohtalonsa kanssa, kuin kuivettunut ruoho erämaassa. Hyvyyttä ja uhrautuvaisuutta hän etsii, voidakseen pystyttää särkyneen elämänsä sirpaleet. Pohjaa ja pelastusta hän etsii, mutta ei löydä.
Pentti paljastaa päänsä ja antaa sen hiljaisen sävelmeren laskeutua ylleen ja keinuttaa väsynyttä olemustaan.