Eikö tämä kuitenkin kaikitenkin ollut turhaa kuvittelua. Tuskin tyttö haluaa edes lähempää tuttavuuttakaan milloinkaan. Ja mistä tiedät, että hän on sairaan mielesi kuvittelema hyvä nainen? Hyvähän Helenakin oli, kunnes muutamana päivänä selveni, että hän on vielä muita huonompi. Eivätkö tuolla taivaalla loistaneet jo syksyn tähdet? Pian on talvi. Sinun kesäsi on ijäksi mennyt, eikä tule takaisin.
Pentti meni takaisin vaunuun. Mitä, eivätkö hänen matkatoverinsa maininneet jotain Hetta Heinosta?
— Missä hän nykyään on? kysyy Pentti.
— Tunnetteko hänet? kysyy tuntematon hymyillen.
— Kyllä, sanoo Pentti ääni vavahtaen. Hän saa tietää, että Hetalla on hyvin nykyään.
— Missä hän tätä ennen on ollut?
— Eräällä liikemiehellä, jollain Pentti Harvalalla, Helsingissä. Nuoren naisen kasvoilla häivähtää jälleen hymy.
Pentti ei uskaltanut nostaa katsettaan. Se pysyi hetken aikaa neitosen pyöreässä polvessa, joka oli heitetty toisen yli, sirossa kengässä, joka verhosi pientä jalkaa.
Mitähän tyttö on puhunut hänestä? Ja eiköhän tämä sinun hyvä naisesi ole Hettan mainitsema Elina Malm? Mitä peliä kohtalo oikein pitikään hänen kanssaan. Tyttö saa kokonaan hänet lumoihinsa, ei siten kuin Lintu, mutta kokonaan toisin. Tämä tuntee Hettan ja tulee Porraslahteen. Mitä hänen pitää tehdä, sanoako että on tuo myttyyn mennyt Pentti Harvala ja kysyä mitä tyttö on oikein hänestä juorunnut. No, olisipa siinäkin järkeä, tehdä sillä tavoin.
Pentiltä kysytään, onko hän Porraslahden naapurista. Tyttö ei ole nähtävästi selvillä, onko hän talonpoika vai herrasmies. Hänen vaatteensa eivät ole talonpojan, ja näillä käsillä ei ole tehty pitkään aikaan työtä. Tyttö katselee häntä tutkivasti ja yht'äkkiä hän tulee hyvin iloiseksi, käsittämättömästä syystä. Tulee asema ja neitoset aikovat kahville. Kysytään, eikö hänkin tule. Hän kyllä tulee mielellään, ja kun palataan, ojentaa hän kätensä tytölle, auttaakseen hänet portaista ylös. Tyttö kiittää ja samalla hänen silmissään on säteilevän lämmintä, ja hän saa sen kokonaan.