Nyt olisi sinun parasta lähteä Lahermasta, ajatteli Pentti, mutta halusi kuulla, mitä Helena ajatteli hänestä. Jos tyttö olisi lupautunut hänen vaimokseen, olisi voinut koettaa tarttua maahan kiinni. Vaatia isäukolta talo nimiinsä ja yrittää todenteolla. Helenallahan olisi varojakin. Voisi maksaa velat hänen rahoillaan. Hätäköpä olisi yritellessä.
Tuntui vähän hävettävän, kun tuli ajatelleeksi Helenan rahoja. Gaabriel-setä oli joskus sanonut, ettei raha ollut pääasia, vaan ihmisyys, ja miten osasi ja tahtoi hoitaa taloutta.
Pentti istui vieraskamarissa. Helena oli saatellut toisia ja palasi.
— No, taloksiko sinä aiot jäädäkin?
Helenan hymy oli hieman epämääräistä.
— Niin, jos vain kelpaan kotivävyksi.
— Se on kysyttävä isältä, haluaako hän sellaista, sanoi tyttö.
— Entä sinä itse?
— Minä en nyt ainakaan.
Helena seisoi pöydän ääressä eikä enää hymyillyt. Pentin olo kävi hieman vaikeaksi.