— Niinpä minä saan kai sitten palata tyhjänä, sanoi hän.
— Mitä sinä sitten tulit hakemaan? Sitäkö vävyn paikkaa?
Nyt oli jo tytön äänessä ivaa. Se näkyi värähtävästä suupielestäkin.
— Sitä minä en tullut pyytämään, vaan sinua itseäsi. Nyt on kertakaikkiaan niin, että Harvalasta ja minun elämästäni ei tule mitään, ellet sinä tule vaimokseni.
Tyttö nauroi niin että helisi.
— Ja sen sinä luulet käyvän niinkuin jonkun lehmäkaupan vain. Taloutesi
ei oikein vetele, itse olet päättänyt ottaa eukon, noin vain yhtäkkiä.
Tulet sitten tänne ja sanot, että nyt asiat on niin, että on lähdettävä
Harvalan emännäksi.
Helena nauroi vieläkin, niin että valkoinen hammasrivi loisteli.
Pentti ei oikein tietänyt ottaisiko tytön sanat totena vai leikkinä.
— En minä tietysti siten… tahdoin kysyä, välitätkö sinä vähääkään minusta. Luulin, että pitäisit suorista sanoista.
— Niistä minä aina pidän, mutta sinun sanoistasi olisi voinut suuttua vaikka silmittömäksi.