— Mutta voisihan se olla hauskaakin. Ei mutta, se voisi olla tosiaankin hirveän hauskaa. Saada ajella kuutamoisissa metsissä ja… nyt meni joku hyttynen selkääni. Oi, ota se pois.
Lintu visersi. Pentti kuunteli ja katseli kuurona ja sokeana. Linnulla oli niin hieno ja hohtava hipiä ja täyteläiset jäsenet. Niiden pehmeä kimmoisuus ei tietänyt mitään työstä, vain nautinnosta.
III.
Harvalassa pitäisi ryhtyä heinänkorjuuseen, mutta viikatteet ovat unohtuneet talvella takomatta ja keväällä sepän käydessä ei niitä ole kukaan muistanut. Ei vanha Eliakaan.
— Sanoinhan ma sen jo, että takomatta ne jäävät, kun minä en niitä huolenna. Sinun pitäisi, Kustaava, hoitaa taloutta paremmin, kun kerran Pentti ei välitä.
Niittokone on rikki ja seppä ei jouda aivan heti sitä korjaamaan. Hänen täytyy tehdä kaikki vuorolleen ja pajan seinä roikkuu täynnään viikatteita ja pajan edusta niittokoneita. Saattaa mennä kolme päivää, ennenkuin pääsee tähän Harvalaan koneeseen. Mutta muutaman viikatteen voi hän lomassa lyödä.
Ja niillä renki alkaa niittää apilaa, jota voimakas maa villinä kasvattaa. Mutta haravat ovat tiessään. Varren kappaleita löytyy ja vanha Elia karisee:
— Talvipuhteet istutaan penkkilöillä joutilaina. Kun minä jaksaisin kaikki tehdä, niin hyvä se kai olisi.
Renki hakee hevosia, pannakseen niistä yhden haravakoneen eteen, muttei löydä. Päivällisunta ei sai muualla kuin hevosta hakiessa, ja iltapäivällä löytyy vasta hevoset pellon läheltä metsästä.
Piika on lähtenyt pois, kun ei jaksa kuitenkaan, semmoisella ruualla. Ilona ottaa rantahiekassa auringonkylpyjä ja Johannan täytyy ehtiä joka paikkaan, kun Kustaava ei enää jaksa. Kustaava on saanut sydäntaudin, kenties jo silloin alun siihen, kun Elia kulki markkinoista markkinoihin. Nämä välivuodet hän on jaksanut, mutta nyt ei jaksa muuta, kuin pirtissä liikkua ja kuunnella Elian kurinaa.