— Jättäisitkö kaikki?
— Ehdottomasti.
— Noo, en minä sitten mene. Sinä lähdet huomenna minua saattamaan ja sitten tulet jonakin päivänä Kankaanpäähän. Heinäkuun yöt ovat ihania. Ilona sanoi, että saan, jos haluan, nukkua hänen aitassaan. Saat tulla sinne, jos haluat.
* * * * *
— Minne sinä lähdet? kysyy Kustaava Pentiltä seuraavana päivänä aamiaisen jälkeen. Pentillä on kylävaatteensa ja Lintu on lähtenyt jo edeltä Ilonan kanssa.
— Saatan vähän vierasta.
Kustaavan kasvoilla on niin huolestunut ilme, että Pentin käy melkein sääliksi. Äiti onkin jo niin kovin heikko. Saattaa tulla kuolema hänelle ennen kuin Elialle. Lintu ei ole hänen mieleisensä, hän haluaisi miniäkseen jonkun talontyttären, ehkäpä Helenan.
Mistä se nyt johtui Helena hänen mieleensä. Tuntui kuin olisi ollut kaksien syyttävien, murheellisten kasvojen välissä. Noo, Helenahan oli ylpeä, työnsi hänet pois melkein pilkaten — ja äiti tuossa. No, eivät ne aina satu äitien mieleisiä, ja hän kyllä siitä rauhoittuu. Pitää sanoa Linnulle, että on hyvä äidille.
— En minä kauan viivy. Ville saa ajaa heiniä haasioille.
— Kuka niitä haasioi. Johannan täytyy haravoida. Verolaisia ei ole enää auttamassa. Sade voi kastella talon parhaat heinät.