Ilona kiipee sataa kujan ylisille, päätyikkunan ääreen jatkamaan romaaniaan, jonka on saanut Linnulta. Täällä ei löydä häntä kukaan ja muutenkin on viileä. Maitokamarissa on hänellä korvon alla piilossa viilivati ja vuoroin kermamansikoita. Lintu nauroi hänen keksinnöillään. Pentti voisi hyvin ottaa Linnun eukokseen.
Johanna jytistää Pentin aitan oveen.
— Nousisit edes niittämään. Renki ei kehtaa yksinään mitään.
— Siellähän ne ovat vielä entisetkin haasioimatta.
— Olisit ollut haasioimassa. Piti lähteä sen lutukan jälkeen.
— Mitä se sitten sinua liikuttaa.
— Liikuttaa se, että jos tässä ei rupea jokainen työntekoon, lakkaan minäkin.
— Eikä tuo ukko anna talon kirjojakaan.
Pentti katsoi itselleen edullisemmaksi olla ärsyttelemättä pahoin Johannaa. Hänelläkin oli osansa talossa ja kirjoihin merkitty rahana suoritettavaksi.
— Kyllä ne minun puolestani saa antaa, mutta kyllä sinun on lakattava pitkin kyliä hyppimästä.