Pentti on saanut kauppakirjat ja yrittää muutaman päivän kunnolla. Kotipelto saadaan korjuuseen, mutta kun pitäisi lähteä ulkoniitylle, pukeutuu Pentti jo kylävaatteisiinsa ja hänen liikkeissään on hätäistä levottomuutta. Lintu odottaa häntä ja hän itse kaipaa Lintua. Renki saa ajaa niittokonetta suolla ja itse aukoa sarkojen päät. Eikä hän muutenkaan jaksa yhtämittaa raataa, täytyy saada riittävästi kunnollista työväkeä.
— No, johan sinä taas lähdet, sanoo Elia.
— Niin, pitää vähän käydä asioilla.
— Kyllä mä sun asiasi tiedän. Kankaanpäähän sinä menet sen naisen luokse. Sinähän lupasit tehdä koko käännöksen saatuasi talon haltuusi.
— Minkä käännöksen?
— Tehdä työtä ja…
Niin, pojalta ei tullut otetuksi lupausta, että toisi kunnon ihmisen emännäksi taloon.
— Olenhan minä tehnyt ja teen vastakin. Kai minun on asiani hoidettava.
Ja kertakaikkiaan minä en salli nalkutusta.
— Et salli, et… otat varmaan sen turmanlinnun tänne elätiksi. Sen minä sanon, että kyllä se täältä lentää…
— Suu poikki! Ei yhtään sanaa siitä asiasta.