— No ainakin sellaisille kuin minulle.
— Sekö sinun mielestäsi on ylpeyttä, jos pysyy uskollisena itselleen ja päämäärilleen.
— Niitä sinun päämääriäsi ei tavoita kukaan, tuskinpa sinä itsekään.
Tyttö katsoi pitkään Penttiä.
— Ja yrittääkö kukaan niitä tavoittaa?
— Ehkäpä on sellaisiakin. Minä en jaksa.
Pentti sanoi sen jyrkästi.
— Kyllä sitä jaksaa, jos tahtoo.
Siinä se oli taas, Helenan päätelmä. Kyllä jaksaa, jos tahtoo. Hän oli yhtä varma muiden jaksamisesta kuin itsensäkin. Hyvähän hänen oli sitä sanoa, jonka isät ja äidit monessa polvessa olivat olleet nuhteettomia.
— Sitä ei ole monet jumalien sukua, niinkuin sinä, sanoi Pentti katkerasti.