Pentti kääntyi menemään. Odotti, että tyttö sanoisi jotain hänen jälkeensä, mutta tyttö ei sanonut. Katsoi hetkisen Pentin jälkeen, nyykäytti niskojaan ja lähti menemään.
Pentti näki sen niskan heiton ja kiirehti askeleitaan. Kääntyi ja huusi
Helenalle:
— Kuukauden perästä on Harvalassa häät. Tervetuloa häihin!
Tyttö ei taitanut sitä kuulla ja Pentti lähti jatkamaan matkaansa Linnun luokse. Lintu odottaa häntä. Hän ottaa Linnun vaimokseen, heti. Ellei hän sitä tee, tulee hänestä vielä kurjempi kulkuri kuin ennen. Hän oli hullu, kun puhui enää mitään Helenalle. Hän oli suorastaan lapsellinen. Olisihan hänen pitänyt se tietää. Tyttö nauraa hänellä, mutta naurakoon. Huomenna mennään Linnun kanssa kaupunkiin ja lähetetään kihlausilmotus lehteen. Se luetaan muutaman päivän perästä Lahermassa. Kas vain, Pentti nai sen korean Linnun, tirehtöörin tyttären, sanotaan. Helena on ehken äänetön, eikä puhu mitään.
Pentti istuu kivelle, sytyttää savukkeen. Se sammuu. Hän taisi sittenkin rakastaa Helenaa enemmän kuin Lintua. Miksi piti Helenan sattua puotiin ja hänen sinne. Kotonakin olisi ollut tupakkaa, ei lähtiessä muistanut. Helena, Helena, sinä olet liian ylpeä!
Pentti kävelee jälleen. Aurinko on laskenut ja hämäriin metsiin laskeutuu hiljainen kaste. Yörastas on vaiennut. Se on jäänyt sinne Laherman seutuville. Tässä hän istui viimeksi Linnun kanssa ja Lintu suuteli pitkään, tulisesti. Sanoi oikeastaan ensikertaa vasta rakastavansa. Taisivat sen sanoa jokaiselle. Samantekevä. Hyvä, että tällainen saa sellaisenkin. Kunhan jonkun saa. Koettaa asettaa verensä ja tarttua maahan. Mitähän Gaabriel-setä sanoo? »Turman linnun toit», se voi sanoa. Minun täytyy sanoa, että Harvalan Elian poika ei saa parempaa, ja että joku täytyi saada. Muuten olisi mennyt kaikki rappiolle.
Lintu huomaa hänet kamarinsa ikkunasta, juoksee vastaan, heittäytyy kaulaan:
— Nytkö sinä vasta tulit. Minun on ollut niin, niin ikävä. Tulehan, poju, sisään, vai tahdotko olla mieluummin ensin ulkona. Mutta minulla voi tulla kylmä, katsos kun minulla ei ole muuta kuin tämä ohut kolttu. On ollut niin kuuma koko päivän.
Lintu kieppuu yhtenä laulavana, lämmittävänä, kiihoittavana keränä hänen ympärillään. Jospa Lintu olisi ollut jonkun talon tytär, osannut taloutta, lypsää lehmiä. Ehkä hän oppii vähitellen rakastamaan maalaiselämää. Ehkä hänen kanssaan voi päästä eroon verensä kiroista.
— Mitä sinä tuijotat, hyi, sinähän olet niin jörö. Mikä sinua vaivaa?
Oletko väsynyt, tule sisään, saat kahvia ja meillä on vähän likööriä.