— Niin, mutta minä olen katunut ja löytänyt armon. Sinä sitävastoin…
— Voinhan minäkin sitten katua, kun vanhenen.
— Ja sitä ennen on sinun hävitettävä talo. Häpeä poika!
Elia poistui ja Penttikin lähti kylille illallista odottamatta.
Palasi sieltä vasta puolisen ajoissa seuraavana päivänä. Kustaava, vanha äiti, oli huolestuneen näköinen. Talon huolet ne häntä painoivat. Ei tahtonut enää saada ruokaakaan riittämään. Jauhoja piti ostaa ja muutakin, ja Lindruusi, kylän kauppias ei antanut enää velkaa. Oli koetettava toisesta ja kolmannesta. Niissäkin oli useamman vuotista, mutta annettiin vielä, kun hän puhui ja selitti.
Elia ei saanut mitään aikaan, ei enempää kuin ennenkään. Kuljeksi kartanolla ja valitti yhtämittaa talouden alaspäin menoa. Hän kyllä sen olisi huomannut, narisemattakin, Ei se siitä parantunut Ennen oli hän jaksanut hoitaa kaiken, vieläpä saanut jotain jäämäänkin taloudesta. Nyt tämä uusi aika oli toista. Vierasta täytyi pitää ja maksaa kalliit palkat Hyvä isä, miten paljon tällekin nykyiselle rengille oli täytynyt luvata. Neljäsataa kuussa ja talvella talosta päällysvaate. Ennen maksettiin rukiilla ja säästettiin rahat. Nyt piti ostaa kahviakin monta kiloa kuukaudessa. Mikään muu ei kelvannut kuin puhdas kahvi.
Ja sitten vilja loppui joka vuosi. Sen mitä meijeristä sait, pane viljaan ja palkkoihin, ja verot ja muut menot nostivat velkamäärää.
Ilonasta tuli sitten semmoinen surun lapsi hänelle. Rippikouluaan ei käynyt ihmisiksi. Tavattiin poika keskellä yötä makuuksesta. Käy kylillä ja laittaa aina vaatteitaan. Hänen täytyy juosta vanhoillaan ja nähdä joka päivä sitä laiskottelua. Toinen tämä Pentti, ainoa poika, suvun jatkaja. Maahan sitä ei saa kiintymään, ei millään. Tekee muutaman päivän ja lähtee kylille. Nälkäisenä palaa ja äyskii vaatteistaan, tahtoo rahaa. Senkin seitsemän liikkeen ja yhtiön asiamiehenä se on ja kuluttaa viinaan, minkä niistä saa.
Ja sitten Harvalan mailla ei ole enää mitään siunausta, eikä muullakaan. Kaura kuivaa laiholle isolla suolla ja ohra tuli harvaa ja sen syö taas ruoste, kun ei saatu ajallaan tehdyksi. Menneellä viikolla kuoli toiselta sialta porsaat ja joka kesä on karjassa punatauti.
Kun pääsisi pois kokonaan näkemästä tätä surkeutta.