— Missä sinä kuhnit, kultapoju. Annat minun yksin odottaa.
Morsiuskamarissa palavat kynttilät lepattaen. Raollaan olevassa ikkunassa liikuttaa yön henki kaihdinta. Huoneessa on hienoa parfymin ja Linnun ihon tuoksua. Lintu heittää vaippansa tuolille, pyörähtää ympäri permannolla ja heittäytyy nauraen sänkyyn. Lintu on muhkea siinä alastomuudessaan. Hän on tanssinut rajusti ja nauttinut näiden maalaishäitten komeudesta. Hän odottaa Penttiä, opettaakseen, että syleily ja suunanti on kaikki, mikä jotain on tässä tyhjän tympeässä elämässä.
Pentti polttaa savukettaan keskenriisuneena. Mikä piru häntä vaivaa, ettei voi olla hääyönään, niinkuin on edellisinä päivinä ja viikkoina voinut olla. Eihän hänellä tosin enää hääyötä olekaan. Se on ollut aikoja sitten Kankaanpäässä, Linnun kamarissa, täällä, monessa paikassa. Jos Helena olisi tuossa, odottaisi hän kainona, poskilla hehkuva puna, hääyön iloa, sitä, jonka on säästänyt vain yhtä varten. Hän kunnioittaisi sitä niin että… suutelisi vaikka sen jalkoja.
— No mutta mikä sinun on, Penttipoju, kultaseni, sinä et välitä enää minusta, näen sen kyllä. Huu, sinä et välitä.
Ei, hulluhan hän on, että näin. Tuossa odottaa Lintu. Hän on uhrautunut sellaiselle kuin Harvalan Elian pojalle. Lintu on yhtä kaunis kuin joku toinenkin ja hyvää tarkoittaen tahtoo näytellä kauneuttaan hänelle. Hän on elukka, kun antaa Linnun näin…
— Minä taisin ryypätä… anna anteeksi… täytyy kokonaan lopettaa se… oma hyvä toveri, suunnitellaan elämää yhdessä… Sinun pitää auttaa minua, kaikessa, pysymään kotona ja tekemään työtä. Maksetaan velat, eletään onnellisena.
Pentin liikkeet saavat eloa. Hänen täytyy olla onnellinen, kun on saanut sellaisenkin kuin Linnun. Ja hän onkin. Lintu osaa olla niin miellyttävä, ja hänellä on kauniit kädet, silmät, suu ja niin hieno hipiä. Kyllä kaikki tulee hyväksi, kun vain uskoo.
Kynttilät sammuvat, kiihkeässä syleilyssä unohtuu elämä…
V.
Seuraavan kesän korpirastas on ehtinyt majoittua Harvalan hakometsään ja viserrellä tyveninä, lämpiminä iltoina. Kevät kuluu pääskyjen tuloon asti, mutta ne eivät nytkään majoitu Harvalan katon räystäisiin.