Pentille, Linnulle ja Ilonalle laittaa sisäkkö ruuan kamariin, muu väki syö tuvan pöydässä. Kustaavan aikana tuli toimiin sillä ruualla, mutta nyt ei sillä jaksa tehdä työtä. Isäntärenki lähtee sulan tultua ja toiset uhkaavat seurata, kunhan päästään parempaan kesään. Linnun ruuista viisastellaan tuvan pöydässä.
— Lintu on taas nokkinut voin, koska sitä ei näy pöydässä.
— Tiedättekös, mitä Lintu syö?
— No?
— Kermasta tehdään kakkuja ja ne paistetaan voissa.
— Eihän se semmoinen lintu huonolla elä.
— Sitten hyllyykin paikat ja pinta on kuin silkkiä. Taloon tulee uusi isäntärenki, nuori ja vikkelä, ja se kutsutaan väliin isäntäväen pöytään. Kun Pentti on asioillaan, kutsuu Lintu pehtoorin kamariinsa ja kohta aletaan kuiskutella talossa outoja asioita. Lintu pettää miestään ja pitää hyvänä pehtooria. Kerran satutaan kuulemaan Linnun ja Ilonan keskustelevan pehtoorista.
— Sinä taidatkin viedä sen minulta kokonaan, sanoo Ilona.
— Joutavia! Täytyy kai minun jotain hauskaa pitää, kun Pentti on aina menossa ja… kun se nykyaikainen elämä on kerran sellaista.
— Niin, niin.