Olisihan hänen pitänyt tietää, että näin käy. Miksi ei hän saanut selkäänsä taipumaan työhön. Hän ei ole niin rappiolle mennyt, että kieltäisi työn arvon. Hän tietää, että työnteko on ainoa pysyvä arvo maailmassa, sen kurssi ei vaihtele. Mutta sitten tulee se suuri hävittäjä ja kuiskuttelee: Anna vain toisten tehdä työ. Sinun on mukavampi nauttia. Suuri hävittäjä keksii tuhansia nautinnonmuotoja, houkutellakseen pois työstä.
* * * * *
Lintu puuhaa lähtöä ja pyytää Penttiä auttamaan pakkauksessa. Lintu on iloinen, kun saa lentää henkiheimolaistensa luokse, mutta Pentti kävelee katse syyskirjavaan maahan luotuna tutuilla paikoilla, tiluksilla.
Maamiehellä on ihanin aika. Voimakkaissa taloissa hymyilee jokainen sisäisen tyydytyksen ja onnen rikkautta. Viljat on puitu, aitat ovat täynnä ja hedelmällinen maa käännetään lepäämään. Voimakas multa tuoksuu syysauringossa, ja joka sitä tuoksua osaa hengittää oikealla tavalla, tulee terveeksi.
Kun Pentti palaa, istuu Gaabriel-setä tuvan portaalla, luultavasti häntä odotellen. Gaabriel-setä kaivelee santaa kepillään. Lyhyt piippunysä on terhakasti hampaissa.
Pentistä ei ole Gaabriel-sedän tapaaminen yhtään mieluista. Gaabriel ei ollut hänen häissään ja Kustaavan hautajaisiinkaan hän ei tullut. Ajoi suoraan kirkonkylään ja haudalta takaisin kotiin.
— Kun kuulin sinun muuttavan, tulin vain sanomaan, että olet huono mies. Itse et nähtävästi sitä tajua, etkä voi ehkä uskoa, kun minä sen sanon.
— Kyllä tiedän sen sanomattasikin, setä. Turha vaiva tulla siitä muistuttamaan.
— Että et saanut pysymään taloa käissäsi, en suuresti ihmettele, mutta että muutat kaupunkiin, se on minusta liikaa. Jossain suhteessa sinussa lienee ollut enemmän miehuutta kuin isässäsi, mutta sitä, että hylkäät maaseudun ja maan… sitä en anna sinulle anteeksi. Olisit eroittanut Harvalasta palstan itsellesi, tehnyt siinä työtä ja sinusta olisi tullut vielä mies. Kaupungissa sinusta voi tulla roisto.
— Älä tuomitse, ennenkuin näet. En minä unohda mullan tuoksua,