— Pyh, sitä hän ei tee. Päinvastoin hän joskus on sanonut, että hänen olisi pitänyt saada sellainen vaimo, joka olisi ollut maalainen ja rakastanut maata. Sellainen olisi tuonut tervettä verta hänen sukuunsa.
— Että hän voi… tämähän on selvää.. hän ei välitä enää sinusta. Jo minä sitä ajattelin, kun se kaikki kävi niin yhtäkkiä. Ja muuten, mitä siihen sukuasiaan tulee, niin sehän on hienoa, olla rappeutuneen suvun jäsen.
— Niin, mutta hän ei sellaisista.. Ja siksi minä en tahtoisi lasta, kun näin epäselvää on kaikki. Enkä muutenkaan. Tahdon nauttia vielä nuoruudesta.
— Mutta eihän lapsi sitä estä. Monethan tulevat vielä kauniimmiksi, saatuaan ensimäisen lapsen.
— Niin, niin, mutta minä en tahdo!
Lintu polkee pientä, silkkikenkäistä jalkaa. Mamma on hämillään.
— Mutta jos kerran hän ei välitä sinusta, niin siinä tapauksessa…
— Senpä vuoksi juuri.
— No mitä hän sanoo lapsen tulosta?
— Hän odottaa sitä. Meidän elämämme voi tulla sitten paremmaksi», sanoo hän. Mutta minä en yhtään odota, enkä halua, kuuletko mamma, minä en tahdo! Sinun täytyy auttaa minua.