Lähetystösihteeri Nenòn kumartaa nolona Pentille. Lintukin on hämillään.
— Minä odotin sinua illalliselle, sanoo hän. — Miksi et soittanut?
— En muistanut. Kävelin kauaksi maalle. Lähetystöneuvos tekee hyvin ja istuu, eihän tässä kiirettä.
Pentin äänessä on pilkkaa ja neuvos kiirehtii ottamaan päällystakkiaan.
— Tervetuloa pian takaisin. Toivoakseni en millään muotoa häirinnyt.
Linnulla on yöpuku, mitä kevyintä laatua yllään. Hän on kieltämättä hyvin puoleensa vetävä. Pentti oli häntä tuollaisena ihaillut Kankaanpään kamarissa.
Nyt oli tilanne toinen. Linnun häikäilemättömyys hävetti, suorastaan inhotti.
Pentti istui päällystakki yllä budoaarin nojatuolissa. Hän ei ollut muistanut riisua sitä yltään.
— Mielestäni olisit voinut olla vähemmän ivallinen, sanoo Lintu.
Voisimme olla ylpeitä sellaisesta vieraasta.
— Epäilemättä, varsinkin tänä aikana vuorokaudesta ja sitten rouvan sänkykamarissa.