— Minä tunnenkin yhden sellaisen, minun kotipuolessani.
Hettan ja hänen hiljainen keskustelu oli kuin hyväilevää musiikkia heidän kummankin kipeytyneille hermoille. Tyttö oli joutunut alistumaan ties kuinka monen vaatimuksiin, mutta Pentin kohtelu oli tuonut hänessä kokonaan toisen puolen esille. He voivat erota hyvinä ystävinä.
Pentti nousi ja auttoi Hettan ylös.
— Kuule, mikä sen sinun hyvän naisesi nimi on? Minä en tahdo tietää, missä hän asuu, mitä hän tekee, en muuta kuin nimen vain.
— Elina Malm.
— Vie terveiset hänelle minulta.
Kyynelsilmin sanoi Hetta hyvästit Pentille.
* * * * *
Kevät tuli niin yhtäkkiä, ettei sitä kunnolla ehditty huomatakaan. Puut olivat jo lehdessä, kun Pentti sen huomasi. Täällähän ei kuullut korpirastaan visertelyä, joka oli ensimäinen oikea kevään merkki. Kaipa hän oli jotain sellaista kuullutkin iltakävelyillään, mutta ajatuksiltaan ei sitä huomannut.
Selvemmin tunsi hän kevään tulon voittamattomassa kaipauksessa kotipuoleen, Harvalan hakametsään ja lehtoihin, joissa nyt nuoret koivut olivat hiirenkorvalla. Ainoastaan siellä oli hänen keväänsä ja siellä sen voi tuntea oikealla tavalla.