Lintu oli viety sairaalaan ja odotettiin hänen toipumistaan päivästä päivään. Tuskallisinta oli odotus Pentille, joka olisi tahtonut päästä johonkin selvyyteen Linnun suhteen. Lintu oli sanonut vaativansa avioeroa, sanonut sen mammalleen, mutta mennyt sairaalaan ja hän sai nyt odottaa ratkaisua.
Se tulikin muutamana päivänä, kun Pentti istui asunnossaan mietiskelyyn vajonneena.
Oliko siellä Pentti? Hyvä, että oli. Sai kuulla ikävän uutisen, mutta ei pitänyt kovin pahastua. Linda on kuollut tänä aamuna. Tämä on heille nyt kovin raskasta. Penttihän siitä ei tietysti välitä.
Pentti laski kuulotorven kädestään ja istui entiselle paikalleen.
Lintu raukka.
Eihän hänkään voinut olla toisenlainen kuin oli. Ehkäpä hänkin sai kärsiä vanhempiensa takia. Elämä hänelle oli kallis, mutta hän ei tahtonut jatkaa elämää ja menetti myöskin omansa.
Lintu raukka. Hän oli kuitenkin ainakin kerran rakastanut häntäkin, hyljättyä ja halveksittua Harvalan poikaa.
Pentti toi haudalle kimpun valkoisia ruusuja, olisi tahtonut peittää niillä koko haudan, kuin luodakseen umpeen entisyyden.
VII.
Niin, mitä hän nyt sitten oikein aikoo, hän, Pentti Harvala, liikemies, suottaherra, niinkuin hänen kotiseudullaan sanotaan tällaisista herroista kuin hänkin nyt on. Niin, mitä herra nyt oikein aikoo? Tämä hienous ei enää vetele. Samettipäällyksiset huonekalut, tomuiset ruokasalin pöydät ja kaapit on myyty ja rahoilla maksettu Linnun velkoja. Muutama kolikko on jäänyt, ja niillä ei kauan eletä. Mitä teet? Sahaatko halkoja, rupeatko leipurin rengiksi, kadunlakaisijaksi tahi vanhojen vaatteiden kauppiaaksi. Niitähän on sellaisia, kaikenlaisia tyhjäntoimittajia, joita sairas yhteiskunta tarvitsee ja elättää. Mies voi myydä talonsa ja asettua johonkin suurkaupungin kadun kulmaan ja myydä vaikka sanomalehtiä, ja hän elää hyvin. Jalat eivät sotkeudu saveen ja ohi virtailee silmiä hivelevä, kirjava joukko. Tokihan tyhjällä on helpompi elää kuin työnteolla.