Perintömaa olisi ollut rakkainta. Kun olisi saanut palasen Hakalan maata omakseen. Saisipahan näyttää ilkkuville naapureille.
Hannes avasi ikkunan ja hengitti raikasta, tuoksuvaa ilmaa. Se oli kuin hyväksyvä tervehdys hänen aikomuksilleen.
Ja se tuntui kuin puhdistavan. Jospa hyvinkin voisi luonnon avulla voittaa perintökiusauksen.
III.
Seuraavana aamuna ajeli isäntä Hannesta kynnökselle.
— Maataan vain eikä tule töistä mitään, juritti Hanneksen sängyn vieressä.
— Mitäpä tässä enää töistä, kun kerran huutokauppa tulee, sanoi Hannes.
Vanha Eero näytti hätkähtävän. Tiesikö poika, että nimismies oli käynyt talossa. Mitäpä auttoi enää sitä salatakaan.
— Niinhän se… mutta on niitä töitä silti tehtävä.
— Kenen hyväksi? kuului tiukasti sängyn laidalta.