Olipa siinäkin valoa ja varjoa rinnakkain. Pienet välkkyvät laineet ja lahonnut venhe. Voimakkaampi oli voittanut heikomman. Sellaista oli luonnossa joka paikassa. Heikompi kituu ja kuolee, vahvempi voittaa.
Hakalaisten käy samoin. Suku sammuu, kun loppuvesa on ensin aikansa harhaillut maailmalla. Vahvempi ottaa talon haltuunsa ja tekee siitä kukoistavan asuinpaikan toisille voimakkaammille ihmisille.
Luonto kosti moninkertaisesti jos sitä loukattiin.
Hannes ei voinut istua rauhallisena, vaan lähti uudelleen harhailemaan. Siellä hävitettiin kotia parhaillaan. Perillinen ei jaksanut olla hävitystä katsomassa.
Hannes naurahti katkerasti heikkoudelleen, mutta ei tällä kertaa voinut sille mitään. Tuntui niinkuin vasaran iskut olisivat kuuluneet tänne asti ja sattuneet kipeästi hänen omaan ruumiiseensa.
* * * * *
Kaikki irtain oli jo myyty. Seurasi talon vuoro. Hautala teki korkeimman tarjouksen ja se hyväksyttiin. Hautala seisoi hajasäärin miesjoukossa ja soitti suutaan isoäänisesti … hän panee pellot ruista kasvamaan… se kannattaa sota-aikana… pian maksaa kaksi markkaa kilo…
— Rukiitko? kysyy joku joukosta.
— Niin.
— Se on vale! Ei kuuna päivänä.