Ovi aukeni kohta ja päällikkö kysyi:
— No, mitäs nyt?
— Minä vain… minulla olisi asiaa ja minä tarvitsisin apuanne… suokaa anteeksi, että näin…
— Käykää sisään… olinkin valveilla tässä … no, mitä on oikeastaan tapahtunut. Puhu nyt aivan kuin vanhemmalle veljellesi ja kättä ensiksi sen päälle.
Hannes tunsi miehessä ymmärtävän ystävän ja kertoi illan tapahtuman ja oman toivottoman taistelunsa.
— Mutta hyvä mies, sinun on selvintä heti mennä naimisiin, ei siinä muu auta.
— Sepä siinä onkin, etten tällaisena voi sitä ajatella.
— Mutta hän voi parantaa sinut.
— Se olisi kovin alentavaa minulle miehenä ja, etkö huomaa, minun pitäisi voida rakastaa häntä oikein, jota hän tietysti odottaa minulta. Mitä hän sanoo saatuaan tietää, että olen tällainen raukka.
— Eihän sukuperintö ole sinun syysi ja aiheuttamasi ja jos tyttö kerran rakastaa sinua, ymmärtää hän myöskin tilasi ja opettaa sinua rakastamaan oikein, kuten sinä sitä sanot.