Mutta se teki Hanneksen vihatuksi toisten joukossa. Varsinkin kun hän ei ottanut osaa mihinkään työväen rientoihin.
Kiroiltiinkin jo hänelle ja uhkailtiin. Mutta se ei yhtään liikuttanut häntä. Mitäpä hänen tarvitsi kohdistaa huomiotaan muuhun kuin oman armottoman hirviönsä tappamiseen.
Hän ei ollut päässyt siltä vielä rauhaan. Se vei vielä voiton, useinkin jättiläiskamppailujen jälkeen, mutta nyt hän ei jäänyt enää murehtien miettimään tappioitaan, vaan suunnitteli uusia voittoja.
Sellaisen yön jälkeen, jolloin hän oli jäänyt tappiolle, työskenteli hän kuin jättiläinen. Melkein peläten katselivat toverit häntä ja insinöörit seurasivat salaperäisen kunnioittavasti hänen rajuja liikkeitään.
Sukukirous oli kuin jättiläispuristin, joka tahtoi musertaa hänet, mutta hän tahtoi olla jättiläistä vieläkin voimakkaampi. Ja siinä syntyi hirvittävä taistelu.
* * * * *
Kuitenkin tunsi Hannes olevansa vieraalla pohjalla. Iltasin, kun kuumeinen työ oli loppunut ja hän kulki asuntoonsa, kävi se aina yhä vaativammaksi ja selvemmäksi hänelle.
Miksi et poistu saloille ja rakenna sinne pirttiäsi, jossa ovat juuresi? Miksi et ota vastaan mitä on tarjolla? Tyttö ja rauhallinen kotikontu odottavat sinua. Oletko olevinasi viisas, kun uhraat nuoruutesi vuodet koneiden jyskeessä?
En ole vielä valmis vastaanottamaan, koetti hän rauhoittaa itseään.
Vielä jonkun aikaa karkaisua ja sitten.
Mutta voisithan voimiasi mi teliä maaemon kimpussa. Voisithan näyttää miten tähkäpäät saadaan huojumaan siellä, missä kasvaa vaivaiskoivikkoa.