— Ei tuo ole sällin näköinen, kuului tyttö sanovan.
— Näkö kun näkö… tässä mokomia…
Uni ei tullut siinä penkillä loikoessa. Kului tunti ja toinen ja kellon särähtävät lyönnit kuuluivat nukkuvassa pirtissä. Ajatukset pysähtyivät Hakalaan. Siellä on samanlainen kello kuin tuo tuolla… taulu vähän rikki, jaksaneekohan vielä käydä. Isäukko käy sitä joskus tirkistämässä. Taitaa ukon tunnit tuntua pitkiltä.
Jokohan rantapelto on sula. Puron suu on jo varmaankin auennut.
Hautalainen on vienyt sinne rysänsä.
Huhtikuun yönä, niin kuin muinakin öinä, talo nukkuu, mutta talon henki valvoo. Ja on kuin vanha seinäkello ja astiakaappi keskustelisivat tuvassa keskenään. Ja jos on kukkia ikkunalla ja jos ne eivät ole nuutuneet, ottavat ne osaa keskusteluun. Ne puhuvat useimmiten talon omista asioista, mutta joskus ne saavat viestejä hyvinkin kaukaa ja kätkevät ne. Ja kun tulee sopiva hetki, kertovat ne kuulemansa.
Kello oli äsken lyönyt kolme ja päivä valkeni. Hannes valveutui penkillä. Hän huomasi verenpisaran ikkunalla. Eilen ei hän sitä huomannutkaan. Sillä oli tulipunaiset kukat ja katse pysähtyi niihin. Ja siinä kukkaa, astiakaappia ja kelloa katsellessa olivat ajatukset menneet Jokivarteen. Tuntui heikko, kipeä vihlaisu sydänalassa. Hannes lojui penkillä puolivalveilla.
»Tuossa se siis nyt on», tuntui astiakaappi sanovan.
»Mikä niin, mikä niin?» kysyi kello.
»Poika, jonka piti mennä Jokivarteen ja jota tyttö odotti.»
»Tyttö hoiti silloin tummanpunaista ruusua ja se oli kuukausia runsaassa kukassa. Tyttö katseli sitä joka aamu ja näytti miettivän. Päivällä hän, varsinkin myöhemmin katseli usein ikkunasta tielle. Muuan nuori mies kävi samoina aikoina usein talossa ja puhutteli tyttöä, mutta tyttö ei katsonutkaan häneen. Mies kävi yhä useammin talossa ja tyttö jo katseli joskus häntä. Oli sitten talossa talkoot ja illalla tanssittiin. Tyttö näytti miettivän ja niinkuin muistelevain jotain. Sitten hän nosti päänsä ylpeästi pystyyn ja tanssituvassa hymyili kerran sille miehelle. Hän meni miehen mukana tanssiin ja he tanssivat koko yön.»