— Piikojen puheilla pistäytyä. Tuletko mukaan?
Hannes viritteli tulta hellaan.
— Eipä tunnu haluttavan, virkkoi. Paistan tässä ahvenia, niin on parempi.
— Sittenhän sopii lähteä, kun olet syönyt.
— En sittenkään.
— No?
— Niin on. Jäisit sinäkin.
Kalle myöntyi. Hanneksen poikuusaikojen toverina ei kehdannut milloinkaan vastustella Hannesta. Nyt hän luuli Hanneksen kaipaavan puhetoveria ja jätti lähtönsä.
Tuli loimusi hellassa ja ulkona oli vaalea kevätyö.