Hannes istui renki Kallen kanssa hellan ääressä tuleen katsellen. Ahvenet kärisivät hellalla. Kalle oli kertonut että iltapäivällä oli käynyt nimismies Hakalassa ja pistänyt kirjoihinsa lehmät ja hevoset. Häneltä oli kysellyt hevosia, kun hän sattui tulemaan pellolta. Isäntä oli pysytellyt kamarissaan ja murissut äkäisenä.
— Nytkö se siis jo tulee, virkkoi Hannes ajatuksissaan ja kuin itselleen.
— Mikä niin? kysyi Kalle.
— Huutokauppa tietysti ja — talosta lähtö.
— Siltä se tuntuu. Saadaankin tästä sitten lähteä samaan matkaan.
Kallen sanoissa ei ollut loukkaavaa sävyä. Paremminkin hän näytti
Hannesta kuin säälivän.
— Perintötalo menee vieraalle, virkkoi hän vielä hiljaa.
— Se on isän ansiota.
— Ryyppypäällä se tuntui olevan tänäänkin.
— Mistä se sitä saakin.