Talon tyttäret, Kaisa ja Maija hälisivät siinä hänen ympärillään.
— Tulethan pian, Hannu. Älä vain jääkään sinne.
— Montako päivää viivyt? Me tulemme vastaan, kun sanot, milloin palaat.
Eihän Hannes, jota liikutti tyttöjen välitön sulous ja ystävyys, voinut sitä niin tarkalleen sanoa.
— Sinä et tulekaan.
— Sinä karkaat.
— Niin sinä teet. Kuule, Kaisa, ei päästetä Hannua.
— Kyllä Hannun on mentävä, mutta hänhän lupaa palata.
— Katsohan takiaisia, nauroi veli. Kyllä sinua täällä muistetaan. Tule vain pian takaisin.
Hannes olisi tahtonut matkata jalkaisin, mutta ukko, sanoi joutavansa kyytimäänkin ja muutenkin piti ajeluttaa muuanta joutilasta hevosta.