Hannes heilutti peltoveräjällä hattuaan ylös pihaan, jossa nuoret vielä seisoivat. Hänen pitäisi aivan varmaan palata.
* * * * *
Hannes jatkoi jalkasinmatkaansa.
Miltähän tuntuu nähdä vielä vanha kotitalo? Hautalainen on varmaankin siellä kaikki muuttanut. Ellei olisi löytänyt niin ystävällistä taloa ja ihmisiä, olisi nyt jo voinut mennä Hautalaiselta pyytämään torpan paikkaa.
Päivä kallistui iltapuolelle, kun Hannes joutui tutuille maille. Siinähän oli jo Hautalan ja Hakalan raja. Linja pohotti aukeana kauas pohjoiseen.
Mieli heltyi ja lämpeni entistä perintömaata astuessa. Joka kivi ja kanto ja tien mutka oli tuttua.
Maa oli joka paikassa samaa, mutta kaikesta huolimatta synnyinseutu oli kaikista rakkainta. Kurjia ne, jotka siitä vapaaehtoisesti luopuivat.
Hakalan lähellä, eräällä metsäpolulla, tuli Hautalaisen poika, Olli häntä vastaan.
— Kas, Hanneshan se… taidat mennä isäukkoasi katsomaan, puheli Olli.
— Niinpä aioin.