Jääköön vain hänen puolestaan kaikki yhteisharrastukset kyläläisten kanssa. Hän tiesi kumminkin, että vaikka olisi yrittänyt jotain muutakin, olisi tulos ollut sama. Ei kannattanut.
Ja Hannes oli päättänyt tämän jälkeen sulkeutua kokonaan omaan elämäänsä. Hänen omilla alueillaan olisi hänelle työalaa.
Hakalan mailla oli autiomökkejä ja hän oli päättänyt ne asuttaa ja panna kuntoon uudelleen.
Oli sellaisiakin mäkitupia ja torppia, joissa elettiin kituvaa elämää. Niissä olisi hänen edistyshalullaan työalaa, ränsistyneitten tupien sijalle uusia ja pellot voimaperäisiksi. Pian asukkaat tuntisivat, että maatyö voi elättää suurenkin perheen ja antaa onnea, jota muuten ei ollut löydettävissä.
Näin hänellä olisi onnea maailmassa ja hän saisi tuntea iloa sen edistymisestä.
Hannes oli ehtinyt kotipihalle. Renki Kalle, joka oli ollut yhtämittaa
Hakalassa, tuli ottamaan hevosen.
— Menehän saunaan, me muut olemme jo kylpeneet.
Nyt vasta Hannes muisti, että olikin lauantai-ilta. Miten hän oli sen saattanut kotimatkalla unohtaa.
Tuvassa lepäilivät miehet saunan jälkeen valkoisissaan. Heinäkuun ilta oli valoisa ja tuvan etäisimmässä nurkassa oli vain varjoisaa.
Miten viihtyisä on kesäinen lauantai-ilta maalaistalossa saunan jälkeen. Valo viipyy vielä pihamailla ja pelloilla ja tulvehtii sisään ikkunoista. Ja vaikka miehiltä tarinat loppuvat, ei ole kiirettä nukkumaan. On pyhäistä päivää levätä, katseleepahan siinä vain ikkunasta valoisaa pihamaata ja vaaleaa taivasta. Ja siinä katsellessa kulkevat ajatukset viikon kuluessa suoritetuissa töissä, eikä minkäänlainen murhe paina mieltä.