Jos Hannes ei olisi kertonut hänelle nuoruudestaan, ei hän ehkä olisi mitään epäillytkään. Hannes syytti nuoruudenhairioistaan sukuperintöä, mutta oliko hän sen jo kokonaan voittanut? Hän kyllä vakuutti niin, mutta saattoihan siltikin… Ja Mari on viehättävä tyttö, ehkä kauniimpi kuin minä, jatkoi Liisa tuskallisia ajatuksiaan.
Voisiko Hannes pitää kahdesta yhtaikaa?
Tuntui pahalta ajatella sitä ja että ehkä luuloillaan loukkasi syyttömästi miestään, joka oli aina hyvä hänelle, vaikka joskus oli tinkimätön päätöksissään.
Liisa ajatteli äitiään, joka hänen mielestään oli saanut kärsiä samanlaisesta… Isä oli ollut uskoton hänelle, niin äiti oli ainakin sanonut. — Uskottomalle miehelle ei voi mitään, oli äiti aina päätellyt, ja hänen vanhempiensa elämä oli ollut alituista riitaa, aamusta iltaan.
Sellaiseksiko heidänkin kaunis elämänsä oli muuttuva? Tuntui tuskalliselta ajatella sitä.
Liisa oli tuntenut syvää kiitollisuutta miestään kohtaan aina. Kaikesta huolimatta Hannes olisi saanut ison talon isäntänä vaimokseen kenet vain olisi ottanut. Hän, köyhä mökin tyttö, oli tullut hänen valitukseen. Eikä Hannes ollut vielä kertaakaan sanonut moitteen sanaa mistään. Ja oli aina vakuuttanut rakastavansa vain häntä ja houkutellut kuin pientä lasta silloin, kun hänelle sattui omat omituiset mielenpurkauksensa.
Hannes oli kovin hyvä. Hän saattoikin olla lapsellisen typerä luulotellessaan kaikkea sellaista.
Liisa oli rauhoittunut ja katseli nukkuvaa lasta. Isän hellyydenosoitus, sinikellokimppu pieluksella, liikutti häntä. Tuntui niinkuin joku näkymätön olisi sanonut: Niin, hän on hyvä, mutta miten sinun laitasi on? Ansaitsetko sinä rehellisen ja uskollisen miehen hyvyyttä? — Olenhan minä hyvä ja hellä hänelle ja hoidan hyvin tehtäväni. — Se ei riitä, jyrisi tuntematon. Sinun on jätettävä turhat ajatuksesi, kasvatettava itseäsi niinkuin hänkin. Sinun on aloitettava kokonaan uudesta ja entisestä pyydettävä anteeksi Hannekselta.
— Täytyykö minun…?
— Se on onnesi ja hänen onnensa ehto. Etkö voi sukuperintöäsi voittaa niinkuin hänkin? — Sukuperintöä?