— Hyvin teitte, kun hurtille kostitte ja minut pelastitte. Nythän saadaan takaisin viljamme ja mitä muuta on viety. Ja mitä seurannee tekosestamme, niin yhdessähän kärsimme. Eihän ole nyt mieltä painamassa se, että huovit saavat aina kostamatta reuhata.
Äänettöminä kävivät miehet lepäämään aamun koitteessa, joka valaisi öisen taistelun jäljet.
Särkynyt joulurauha.
Leppäveden Seppälässä valmistuttiin joulujuhlaa viettämään vuoden 1596 lopulla. Talon naisväki oli jo aattopäivänä puoliyöstä lähtien, puuhaillut, Ylötär emäntä ensimmäisenä ja muita virkumpana uunin ääressä paistellen piirakoitaan ja ohraohukaisiaan. Apuna hänellä oli nuori tyttärensä Anna, jonka kihlajaisia oli määrä viettää joulunpyhinä.
Olutta oli valmistettu runsaasti ja voimakkaampaa kuin ennen. Osa oluttynnyreistä oli jo vieritetty pirtin permannon alle ja toisia viimeisteli Ylötär emäntä puhellen tyttärelleen:
— On siinä nyt juoma semmoinen, että kykenee miesten mielet vireillä pitämään, eikä kesken loppune. Menehän sinä vain vaatteitasi valmistelemaan. Olavi Martinpoika saattaa tulla kohta kun päivä vaikenee.
Karsinanurkassa jauhoivat talon palkkanaiset talkkunoita, ja Ylötär emäntä kävi nyt heitä kiirehtimään.
— Kiertäkää vain kiivaammin. Ennen päivän tuloa on saatava kaikki jauhetuksi.
Paistettuaan piirakat ja ohukaiset, kävi Ylötär valmistamaan olkihimmeleitä, jotka kiinnitettiin laipio-orteen honkaisen pöydän kohdalle. Kotona valmistettu kolmihaarainen kynttilä asetettiin jalustaansa pöydän päähän. Olkia ja kuusenhavuja kannettiin permannolle ja tupa oli valmis vastaanottamaan juhlavieraita.
* * * * *