Kun Ylönen lopetti lukunsa, oli kynttilä palanut jo karrelle ja takkatulikin hiiltynyt. Väki nukkui jo raskaasti, kun hän kynttilän sammutti ja painui vuoteelleen aamuyöstä noustakseen herättelemään kirkkoonlähtijöitä.
* * * * *
Huovit mellastelivat saunassa ja maistelivat voimakasta olutta, joka pian teki tehtävänsä. Syntyi kiista, kuka heistä saisi tupaan mentyä ensimmäiseksi kaapata morsiamen syliinsä. Käytiin käsikähmään ja seinän raossa palava päre putosi olkiin ja sauna syttyi palamaan. Kiireesti keräsivät huovit vaatteensa ja varustuksensa ja juoksivat alastomina tupaan.
Ovi, joka oli salvattu, pysyi kumminkin tiukasti kiinni. Henrikinpoika potki ovea uhkaillen, mutta pirtistä kuului jyrkkänä Ylösen ääni.
— Ovea ei avata. Menkää saunaan.
Pakkanen puraisi huovien ruumiita, kiukku nousi ja römähtäen aukeni tuvan ovi, josta salvan oli murtanut raskaat iskut. Huovit kävivät räyhäten tanssimaan lattiapahnoille, ja joku heistä lienee horjahtanut nukkujien päälle, koskapa vuoteilta alkoi kuulua synkeitä kirouksia. Henrikinpoika avasi ikkunaluukun ja tupa valastui palavan saunan hehkusta.
— Katsohan saunaasi, Ylönen. Siitä tuli komea kokko. Se vain oli pahinta, kun oluttynnyri jäi palavaan saunaan, vaan nostakaa miehet permannon alta uusi.
Ylönen oli puhaltanut liedestä tulen päreeseen ja kiinnitti sen pihtiin. Hänen kasvolihaksensa värähtelivät, mutta hän pidätti vielä kiukkunsa. Miehet seisoivat ikkunan ääressä ja katselivat liekkien raukenemista. Naiset olivat pelästyneinä nousseet vuoteiltaan ja pukeutuneet, peläten pian kahakan syntyvän.
Muutamat miehistä jo katselivatkin aseita seinältä, vaan Ylönen kävi estelemään heitä, samalla varoittaen huoveja.
— Näette, että kohta syntyy verinen leikki, jota minä en kykene hillitsemään, jos reuhaamisenne vielä jatkuu.