— Ja me kun säästimme karjalaisten henkiä, eikä edes taloja poltettu, naurahteli Pohto.
— Siinä on päälliköitä! intoutui Ilpo. — Kelpaa heidän nyt siellä naureksia partaansa ja kahta suuremmalla voimalla hyökätä Hämeeseen. Voi raukkoja miehiä!
— Oletko muka itse etevämpi, kivahti Pohto. — Juortana olisi puolella väellä lyönyt sellaiset joukot. Eivätkä hänen aikanaan uskaltaneetkaan vierailla meidän kylillä kovin usein, niinkuin ehkä nyt tekevät.
— Olisitte pitäneet siitä huolen, ettei olisi jäänyt vierailijoita.
— Tämä Osmohan se alkoi, säälitellä poloisten henkeä. Tytön ryöstäjän kuitenkin vangitutti, mutta tyttöräivä taitaa olla siitä enemmän suruissaan.
Alakuloisena näytti Marja tosiaankin istuvan erillään muista. Uhmana oli kohdellut häntä hellävaroen ja sanonut ottavansa taloonsa emännäksi. Yönuotiolla ollessa antoikin Uhmana tytölle merkkejä, että tämä aukaisi hänen siteensä. Ilpo tahtoikin kuulla mitä tyttö oikein arveli vapautuksestaan.
— Mitä olisit tehnyt, jos ei miehemme olisi sinua vapauttaneet? kysyi hän tytöltä.
— Jäänyt sinne, missä olinkin.
— Tuota… mitenkä?
Vanajan tuuheapartainen heimopäällikkö heristi korviaan, siksi oudolta kuului tytön vastaus.