— Et siis naura tällaiselle sotasankarille?
— Olet suurempi sankari kuin ne, jotka surmaavat. Sinun hyvyyttäsi varmaankin muistavat karjalaiset ja antavat olla meidän rauhassa.
Tytön silmissä läikähteli lämmin loiste ja se oli paras palkinto pojalle. Hänenkin mielestään oli parempi lempeydellä rakentaa rauhaa kuin raudalla.
Pyhä risti.
Runsaasti oli keräytynyt Aurajoen suuhun kauppasaksojen laivoja ja heidän kanssaan vaihtokauppaa harjoittavia etelä-hämäläisiä. Turun uutterat porvarit lastasivat veneisiinsä suolaa ja rautaa ja koreita Saksan verkoja. Ja heidän kanssaanpa saksalaiset varsinaisesti kauppaa hieroivatkin, vaikka muuten oli tultu tänne Auran satamaan laivoja katsomaan.
Kaupanteko kuitenkin keskeytyi kun yhtäkkiä vireän etelätuulen painamana komea Ruotsin laivue pöllähti sataman suulle.
— Viikinkilaivue tulee!
— Ruotsin ryöstäjät ovat taas täällä!
— Tavarat kokoon ja pakoon kiireesti!
Tämän tapaisia huudahduksia alkoi kuulua väkijoukosta, joka alkoi myöskin hajautua eri suunnille. Porvarit sukivat kiireesti venheensä lähtökuntoon ja alkoivat kiskoa niitä ylöspäin.