— Sinä tunnet tietysti erämaariidat ja talonpoikain takamaataistelut ja sinun on otettava tämä asia selvitettäväksesi ja tehtävä se oikeudenmukaisesti. Juhannuksen aikaan on teidän kokoonnuttava ja sitten käydään raja etelästä pohjoiseen, niinkuin asianomaiset itse ja valitut lautamiehet sopivat. Rajakirja tuodaan sitten maakuntakäräjille vahvistettavaksi. Saadaan vihdoinkin rauha riitelevien heimojen välille.
Kelpasipa tätä marskin puhetta talonpoikien kuunnella. Lähtiessään
Viipurista, silmäsivät he mielissään talonpoikien ystävänä uutta
Viipurin herraa, joka näin heidän asioistaan ja tarpeistaan piti
isällistä huolta.
Viimeinen Vesperamessu.
Vespera, ehtoomessu oli kaareillut Turun luostarikirkon holveissa ja saarnaajaveljet olivat kokoontuneet ehtooaterialle yhteisten, suurten pöytien ääreen. Ruokapöytä olikin tänään, melkein kuin juhlan kunniaksi runsaampi ja senvuoksi kaiketi Isä-Tapanin ruokasiunauskin pitempi ja hartaampi. Tänään oli palannut veljeskunnan kiertelevät saarnaajat viimeiseltä almujenkeräysmatkalta. Kustaa Vaasa oli jo vuosi sitten kieltänyt ne kokonaan, mutta Turunlinnan käskynhaltijan suopeuden vuoksi olivat munkkikunnan jäsenet saaneet siellä keräystään jatkaa. Mutta nyt oli linnan asemies aikonut jo vangita viimeksi almuretkiltään palaavat ja laskenut vain sillä ehdolla vapaaksi, etteivät lähtisi enää toistamiseen liikkeelle.
Taisipa tämä ehtooateriakin olla viimeisiä, sillä uusi uhkaava luostarien hajotuskäsky oli tullut uskonpuhdistajakuninkaalta ja toteltava sitä oli tällä kertaa. Äsken kovuutta jauhanut asemieskin oli sanonut, että elleivät munkit pian lähde tiehensä, rupeaa kiviä ja soraa satamaan heidän niskaansa.
Kaipa sekin teko näille kiivaille Lutherin oppilaille ja kannattajille oli sopiva ja mahdollinen.
Piispa Martti Skytte oli koettanut järjestää niille, jotka halusivat, papinvirkoja eri haaroilla Suomen erämaissa ja melkein kaikki olivatkin suostuneet tutkimaan Lutherin oppia ja sen mukaan saarnaamaan sydänmaaseurakunnissa.
Heitä olikin vain rippeitä jälellä suuresta veljeslaumasta. Muutamia oli lähtenyt ulkomaille ja osa jo aikaisemmin papiksi muutamiin uusiin rannikkoseurakuntiin.
Veljeskunnan ruokatuvassa oli tänään hiljaisempaa ehtooaterian aikana kuin ennen. Vihdoin sai kuitenkin vahva olut, jota tällä kertaa maisteltiin vähän runsaammin, kielenkannat norjenemaan ja ensimmäisenä aloitti keskustelun Isä-Johannes, veljeskunnan guardiaani, virkkeen vierustovereilleen:
— Taidammepa viimeistä kertaa napastella suihimme näitä emäntien antimia.