— Ei vielä, mutta sen läheisessä saaristossa, vastasi Horn varovasti.
— Hä, mitä sanot…? Saaristossa…? Mihin sinä sitten meitä ja poikaamme kuljetat?
— Halusimme ohjata laivaston pois merenkäynnistä, ettemme pahentaisi teidän majesteettinne meritautia.
Maan vaari, joka väljässä turkisviitassaan oli kopeloinut laivan kannelle, näytti tästä tiedosta yhä ärtyvän ja jatkoi kiukkuisesti.
— Laskekaa sitten meidät maihin, olkoonpa vaikka Turjan rannikkoa..
Meritautia, hä…? Kuka on sanonut, että tässä sitä sairastetaan…?
Ja tällainenko on Suomen ranta, johon kerrankin tulemme. Mitä ovat nuo
rähmäiset olennot, jotka liikkuvat tuolla rannikolla?
— Ne ovat kalastajia.
— No missä on sitten Simo Tuomaanpoika, Turun käskynhaltija, kun ei ole kuningasta vastaanottamassa?
— Hän ei ole ymmärtänyt saapua tänne saaristoon vastaamme, mutta kyllähän tästä selvitään, sanoi Svante Stuure, mukana seurannut Ruotsin valtioneuvos.
— Eivät ymmärrä suomalaiset mitään… vai selvitään…! No miten, sanokaa se minulle?
— Pienempiä saaristoselkiä myöten päästään pian Turkuun.