— Mitä hittoja, eikö tämä ole edes mannerta ja vieläkö te aiotte minut merelle kiikuttaa. Eikä minkäänlaista vastaanottoa. Täällä Suomessa ei ymmärretä mitään. No, miks'ette laske meitä maihin?
— Tästä täytyy soutaa maihin venheellä.
— Ja noita nuoratikkaitako myöten pitäisi meidän laskeutua ruuheen.
Mitä? Poikamme Juhanako jo meni alas. No, auttakaa sitten minuakin.
Suuttumuksesta ähkien tarttui kuningas nuoratikkaisiin ja hissaus alkoi. Miesvoimalla koetettiin auttaa venheeseen ärtynyttä maan vaaria, joka huohotti ja sadatteli, että hänet aiotaan nyt varmaankin tähän paikkaan lopettaa.
Päästyään maihin, koetti kuningas tervehtiä mahdollisimman ystävällisesti rahvasta, jota oli keräytynyt rannalle töllistelemään, mutta nämä ymmärtämättä ruotsinkieltä, eivät osanneet vastata mitään. Tästä puuskahti taas kuningas uuteen äkäilyyn Hornille:
— Miksi nämä tomppelit eivät vastaa kuninkaan tervehdykseen?
— Ne eivät ymmärrä ruotsia, teidän majesteettinne.
— Olemme siis joutuneet metsäläisten seuraan, niinkuin sitä jo sanoinkin.
Kuningas yski, sylki ja puhisi kiukuissaan.
— Minne tästä nyt sitten joudutaan, hyvät herrat? Tokko täällä on minkäänlaista majapaikkaa lähellä?