— On Viaisten kartano, jossa asuu Taivassalon kirkkoherra, Mikael
Karpalainen.
— Häh… mestari Mikael, entinen Turun luostaripriori. Viainen? Miksei hän asu pappilassaan?
— Siellä asuu apulainen. Mikael Karpalaisen luona on nyt muitakin pappeja, onpa piispakin.
— Se suuri kirjanoppinut Agricola! Sittenhän täällä kuitenkin tapaa ihmisiäkin. Kuka opastaa Viaisiin? Heti paikalla matkaan!
— Täällä on muuan piispa Agricolan oppilas. Haluaako teidän majesteettinne hevosen, kun matkaa on kokonainen neljännes.
— Mitä… heidän kyntökoneillaan en halua ratsastaa… Kävelen mieluummin tämän hirmuisen matkan jälkeen. Missä on poika?
Odottamatta toisia seurueensa jäseniä, alkoi kuningas kääkertää pojan rinnalla, joka pelosta varpaisillaan sipsutteli tien näyttäjänä. Kuningas kyseli pojalta yhtä ja toista piispa Agricolasta, ja tämän täsmälliset vastaukset saivat hänet lauhtumaan.
— Kenen poika sinä olet?
— Pietari Sillan.
— Hän oli Turun pappeja, vai mitä?