Ja kuuntelematta enää vastaan mukisevia hengenmiehiä, antaa Kustaa Vaasa kiukkuiset määräykset joukkojen siirrosta Viipuriin ja sotatoimien alkamisesta, luvaten heti itsekin lähteä sinne antamaan parempata pontta yritykselle.
Kuninkaan apua anomassa.
-Hämäläiset olivat koettaneet Kustaa-kuninkaan ja hänen käskynhaltijansa Savonlinnan voudin, Kustaa Fincken mieliksi siirtää muutamia kymmeniä perhekuntia heiltä riistetyille takamailleen, joita Savon erämiehet olivat niin kovin halukkaita asuttamaan. Jokaisesta suuremmasta talosta valmistettiin vävy tahi joku nuorimmista pojista entisille erämaille talon tekoon ja heille miehiä avuksi tupia ja saunoja rakentamaan. Kaikenlaista tarpeellista tavaraa ladottiin venheisiin, jotka vedettiin maataipaleiden yli miesvoimalla, solutettiin salmivesiä ja virtoja myöten takamaan riistamaille ja vesille. Monesti kävi niinkin, että Savon sukkelakielinen erämies oli jo ehtinyt ennemmin ja näytteli ilkkuen talonkirjoja tulijoille. Silloin täytyi venheet soudella ja sauvoa taas toisille vesille ja ainapa löytyi asuinpaikka jostain salmen ja lahden poukamasta, kun vielä Fincken apulainen oli auttamassa ja opastamassa.
Juurikorven Tanu Tasainenkin oli jo osan monilukuisesta perheestään saatellut emätalosta Hollolan Juurikorvessa näille hänen hallitsemilleen takamaille, mutta vielä oli näillä rintamailla vara vähentää lukuisasta poikalaumasta lähettämällä heitä uusia asuinpaikkoja hakemaan. Muutamat pojanpojistakin olivat putkahtaneet huomaamatta miehiksi ja alkoivat vaatia vaariaan toimittamaan heille uudistalon paikkaa Savon vesille.
— Taitaa olla jo siellä jokainen lahden sopukka anastettu, arveli Tasainen. — Tietäisin kyllä vielä yhden paikan siellä, jossa olisi hyvät peltomaatkin ja lahnavesi erinomainen. Keväällä sitä ei ollut vielä otettu, mitä lienee nyt, kun Fincke siellä alituiseen häärää ja nuuskii talon paikat.
— Jos mentäisi katsomaan, pyytelivät pojat.
Muutaman viikon mietti Tanu asiata ja sanoi kerran saunatiellä pojille:
— Vieläkö se erämaa mielessänne askartaa?
— Vielä, vielä toki… lähtekää vain vaari oppaaksi. Venhekin on jo veistetty siltä varatta.
— Vai on venhekin… enpä tuota ole nähnyt.