— Pieni se on ja järvi siinä onkin paras osa.
— Etkö heille saisi sieltä muualta yhtä mieluista talonpaikkaa?
— Mistäpä sen… joka lahdenpoukama alkaa olla asuttu.
— Saat kääntyä vielä Savonlinnan voudin puoleen, jos hän tahtoo auttaa sinua.
— Ei siis kuningas auta minua. Turha siltä nilkulta ukolta on apua pyytää.
Tanu-vaarin suoruus huvitti kuningasta. Tanu kääntyi jo lähteäkseen ja sanoi surkeasti:
— Kertoivat, että Kyösti-kuningas on oikeudenmukainen ja auttaa kuin
Ukko ylinen, mutta turhiapa puhuivat.
— Häh? Minäkö en voi auttaa, jos tahdon. Yhdellä ehdolla teen sen, jos sovitat savolaisten ja hämäläisten riitoja ja autat siten käskynhaltijaamme, niin määrään sinut kihlakunnan vanhimmaksi ja käsken Fincken tarjoamaan toista taloa Hakkaraiselle. Silloinhan saisit haluamasi paikan. Mikä sen nimi on?
— Lahnajärvi.
Kuningas saneli sihteerilleen kirjeen Kustaa Finckelle, painoi sinettinsä ja antoi Tasaiselle, virkkoen: