— Sittenpähän riidat loppuisivat, kun tultaisiin sukulaisiksi.
Ei vastustanut enää Tuomaskaan ja Kylli pujahti sanomaan Irolle, että hänkin tulee. Iro tiesi vuorostaan Kauppilan Kaarinankin lähtevän.
Ja kun venhekunta sovitteli airoja hankaimiin valmiina lähtöön, keikkui venheessä puolenkymmentä ilosilmäistä ja naurusuista tytön häilävää. Vanhat vaarit pyrkivät mukisemaan mokomien mukaan ottamisesta.
— Joutavathan olemaan kalasaunojen vahteina, jollei muutakaan, urahti
Tuomas.
— Ja saalista perkaamassa. Hyvin tehty, tyttäret, kun mukaan lähditte.
Kesälämmössä lekottelevia järven selkiä ja vipajavia virran suita soudeltiin ja olipa Palojärven monikymmenmiehisen matkueen kulku moninverroin rattoisampaa, kun nuorten tyttärien iloinen sälpätys ja helähtelevä nauru kohenteli mieliä.
Ja kun viimeinen matkalla oleva virta soudettiin, olikin siinä jo ensimmäiset kalasaunat ruohikkorantaisen lahden poukamassa.
Ehjinä olivat, ei ollut vainolainen käynyt niitä tänä kevänä polttamassa, niinkuin usein ennen.
— Jopa täällä on mukavaa, ihasteli Voutilan Iro.
— Sanos muuta, tänne tulemme joka kesä, lupasi Kauppilan kaunis Kaarina.