— Se saadaan. Tulkaa miehet käymään talossani, niin puhutaan tästä enemmän. Tuota tieuraa — Yrjö viittasi tielle, joka lähti poukamasta — kun seurailette, niin löydätte Savilahteen.
— Eipä ole tiedetty, että ollaan niin lähellä savolaisten asumuksia, sanoi joku Palojärven miehistä.
— Olet varmaankin näinä vuosina sen talosi rakennellut, virkkoi Tuomas.
— Eipä näillä seutuvilla vielä sitä ennen taloja kuulunut, eikä näkynyt.
— Me on marja-aholla nähtykin se talo, sanoi Kylli.
— No sittenpä sinäkin osannet joskus sinne, vanhan äitini vieraaksi.
Hän onkin sieltä Hämeen perukoilta ja mielivieras olisit hänelle, sanoi
Yrjö tytölle.
— Eipä tiedä, vaikka joskus kävisinkin, lupasi Kylli.
Yrjö löi kättä miehille ja lähti reippaasti astumaan. Kääntyi vielä sanomaan:
— Niinpä muistakaakin sitten pian tulla vierahiksi. Liikenee sieltä karjanantiakin Palojärven miehille.
Miehet asettuivat uudelleen aterialle. Joku potkasi syrjään särkyneen padan kappaleita.
— Se oli se Jolppi, joka tuon padan särki.