— Ja luuletko Suomen kansan oppivan lukemaan?
— Kyllä aikaa myöten. Ensin on se oppi pappien saatava ja heidän vuorostaan opetettava kansa lukutaitoiseksi.
— Sinulla on suuret suunnitelmat, Mikael, enkähän tahdo mitenkään niitä vastustaa, mutta nyt meidän on suunniteltava ja puhuttava eräästä toisesta asiasta. Mitä sanot, Mikael-mestari, jos me annamme poikamme Juhanan Suomen herttuaksi?
— Kannatan sitä lämpimästi, vastasi piispa. — Olisihan meillä täällä silloin joku, jonka puoleen voisimme kääntyä asioissamme ja tarpeissamme.
— Mutta kenet valita pojallemme tänne neuvonantajiksi?
Herroja oli kokoontunut piispan työhuoneeseen ja heille kaikille yhteisesti teki kuningas tämän kysymyksen.
Neuvoteltiin ja suunniteltiin näistä tärkeistä henkilöistä. Tämä vei aikaa ja piispan suurtuvassa yleisö, joka odotti tätä kuninkaan päätöstä, alkoi käydä levottomaksi. Eikä vähimmin Juhana prinssi, joka jo pelkäsi isänsä peruutuvan osittaisesta lupauksestaan.
Juhana astuikin huoneeseen ja kävi isälleen kuiskaamaan:
— Rakas isä, järjestä nyt pian se asia. Ethän vain aikone jättää sitä tekemättä?
— Tulemme täältä pian sinne vierasten pariin. Odota nyt siellä. Koetanhan tässä asiata valmistaa, vastasi kuningas ja viittasi poikaansa menemään.