Uusi sielunpaimen.
Pakkanen paukahteli erämaiden lumisilla lakeuksilla ja lohduttoman laajoissa, asumattomissa ryteikkökorvissa. Jymäytteli muutaman kerran uuden erämaaseurakunnan papin tuvan nurkkaankin, kuin säikytelläkseen siellä hiljaisina istua kyyröttäviä miehiä.
Mitäpä olivat nämä lammasnahkaturkeissaan ja -housuissaan hämärässä tuvassa istuvat miehet muita kuin erämaan ensimmäisiä asukkaita, jotka nyt siinä odottelivat uutta sielunpaimentaan.
Vastahakoisesti olivat nämä miehet, niinkuin kauempanakin korpien ja vesien varrella asuvat, ryhtyneet rakentamaan äskenperustetun erämaaseurakunnan ensimmäistä kirkkoa. Oudosti katseltiin Savonlinnan käskynhaltijan, Kustaa Fincken asemiestä ja käskykirjettä, jossa määrättiin kirkko rakennettavaksi ja joka talosta siihen työhön mies ja hevonen, parhaista kaksikin. Mukisten ja korvallista kynsien ryhdyttiin rakennustarpeita ajamaan ja vielä vastenmielisempää oli kesälämpöisillä rakennella kirkkoa, kun kalavesillä ja kaskimailla olisi ollut viihtyisämpää kupsehtia.
Kustaa Fincken lähettämä mies valvoi rakennustöitä ja tämä työnvalvoja olikin töyhtöhattuineen, miekkoineen ja leveine saapasvarsineen vastenmielisin eräkorpelaisille, jotka eivät olleet komenteluihin tottuneet.
Kun kirkko saatiin syksytalvella valmiiksi ja Turun piispa Martti Skytte lähetti entisen dominikalaismunkin saarnaamaan uuden kirkon seurakuntalaisille, alkoivat mielet vähitellen sulaa ja melkeinpä hartaana kuunneltiin tämän papiksi antautuneen munkin kansankielistä saarnaa ja sulavata messuääntä. Harvat kuitenkin olivat tilaisuudessa tätä ensimmäistä jumalanpalvelusta kuulemaan, kun laajan pitäjän laitakulmilta ei ollut halua lähteä monipäiväistä hiihtomatkaa tämän takia tekemään.
Lähiasuvia talonpoikia oli nytkin uutta sielunpaimentaan odottamassa. Näistäkin muutamat pyrkivät mukisemaan kymmenyksistä, joita muiden verojen lisäksi täytyi ryhtyä papille maksamaan.
— Hukka tässä perii, kun entisetkin verot ovat raskaat, ja tämä kirkonmies vie nyt vielä runsaat lisät niukoista tuloista, haasteli Hakoinen, vähän ulompaa pitäjältä hiihtänyt ikämies.
— Niin tekee, vahvisti Ilpoinen, Vanajassa aikoinaan asuneen tietäjän ja uhripapin, Ilpon, pojanpoika, joka ristinkastetta paeten oli hiihdellyt tänne Savon rintamaille ja jäänyt kotivävyksi Kanoisen taloon. — Kuninkaan asemiehet, käyvät joka vuosi Savonlinnan Kyöstille veroja raastamassa. Tälle ne kuuluu pitävän tuoda kotiin. Kauemmaksi Lainkorpeen olisi minunkin pitänyt hiihtää, kun kerran Vanajasta lähdin.
— Toki sitä toivottiin Kyösti-kuninkaasta apua ahdistukseen ja verohelpoituksia, mutta näitä kirkkojaan rakennuttaa ja ajaa tänne erämaillemme uusia asukkaita riistamaita ja kalavesiä jakamaan, jatkoi Hakoinen.