— Hyvän olette laittaneet sielunpaimenellenne asunnon, liiankin hyvän, puheli Isä Laurentius. — Ei ole maallinen majani tottunut milloinkaan ylellisyyteen, enkä siitä välitä. Liian pehmeillä patjoilla ei ihminen pysy hengessä ja totuudessa. Kiitän teitä huolenpidostanne, miehet, ja toivon että autatte minua minkä voitte suuren seurakunnan hoidossa.
— Emmehän osaa sinua, hengen miestä, auttaa, mutta sen teemme mitä voimme ja kymmenyksiäkin koetamme maksaa vointimme mukaan, toimitteli Hakoinen, partaansa kynien.
— Lähdetään kirkkoon, miehet. Siellä tahdon kiittää pyhää neitsyttä onnellisesta matkasta ja muutenkin rukoilla kanssanne kotien rauhan ja Kristuksen työn puolesta, sanoi Laurentius.
Isä Laurentiukselta tahtoi vielä sotkeutua pyhimykset hartauden palvontaansa, vaikka se olikin kiellettyä. Vielä äsken oli Turun piispa saanut kuninkaalta kirjelmän, jossa ankarasti varotettiin muutamia entisiä papiksi tulleita munkkeja käyttämästä vähäisiäkään katolisia menoja kirkkotoimituksessa, sekä samoin varomaan pyhimyksien mainintaa ja palvomista. Takamaiden seurakunnissa nämä asiat kuitenkin tahtoivat sekautua, sillä kukapa näissä tarkasteli neitsyt Maariatako palveltiin vai Ristin Kiesusta.
Lauri Pietarinpoika kävi kotoansa noutamassa kirkon avaimen, sanoen papin tahtovan ennen aterioimista käydä kirkossa. Naisväkikin lähti kirkkoon. Muistipa taas kaunis Pietarilan Pirkko-tytär varata kirkkoa varten valmistetun kolmihaaraisen kynttilänkin mukaan.
— Tämäkö on, tyttäreni, sinun ensimmäinen kaunis lahjasi kirkolle? kysyi Isä Laurentius kainosti punastuvalta tyttäreltä, jonka kauneus ei jäänyt häneltä huomaamatta.
Kauniina kajahteli Laurentiuksen ääni honkaisessa Herran huoneessa. Mieltyen kuuntelivat Ilpoinen ja Hakoinenkin latinankielistä messua ja kansankielistä lyhyttä saarnaa.
Toimituksen päätyttyä tallusteltiin kaikin kuutamoista tietä Pietarilan suureen vierastapaan ja iloinen puheen porina alkoi kuulua täysinäisten pöytien ympäriltä. Lauri Pietarinpoika oli Turunmatkoillaan kerran saanut olla piispan pidoissa ja samanlaisiksi oli hän nyt koettanut järjestää nämäkin tulijaisjuhlat, ollen vain hieman epätietoinen siitä antaisiko nuorten leikkiä perheen tuvassa.
Kun uusi pappi tuntui mukavalta mieheltä, joka maallisistakin asioista haasteli ja kallisteli samalla hänelle varattua olutkannuakin, rohkaisi Pietarinpoika mielensä ja sanoi nurkissa sipattaville nuorille:
— No, menkää te toiseen tupaan parin vaihtoon sillä aikaa, kun me vanhempi väki täällä yhteisistä asioista haastellaan.