— Emme hiihtele rajusti. Levätään, katsellaan uusia erämaita ja tehdään nuotio kun ilta hämärtyy. Kunhan viikon hiihtelemme, niin eiköhän jo silloin kirkko näkyne, puheli Lempainen pojilleen ja siirteli verkkaan latuskaisia suksiaan.
Yöksi ehtivät he koskemattomaan korpeen, joka eli paikoin niin tiheää, että vaivoin kulkemaan pääsi. Huimaavan korkeat monisatavuotiset hongat ojensivat latvuksiaan pakkaskuulakalle taivaalle. Muutamat niistä olivat jo vanhuuttaan kallistuneet ja toiset jo maahan rysähtäneet kaataen pienempiä puita alleen. Yhden sellaisen maahan kaatuneen hongan kupeeseen viritteli Lempainen nuotiota, veistellen vyökirveellään lastuja hongan kyljessä.
— Tähän jäämme yöksi. Kun seitsentähti aamupuolta näyttää, lähdemme jälleen hiihtämään.
Nuotio roihusi, sulatellen lunta puiden oksilta. Rietu oli laittanut havuvuoteen ja Pertti kärventeli tulessa metsoa, jonka oli äsken jousellaan kelohongan oksalta pudottanut. Vähän matkaa nuotiosta oli valtava nietos — muurahaispesältä näyttävä, mutta liiaksi laaja muurahaispesäksi. Yläpäässä näytti olevan, pieni aukko, jossa oli lunta vähemmän kuin muualla. Lempainen katseli mätästä havu vuoteella loikoen ja naurahteli itsekseen silmäillen poikiaan, josko nämä mitään huomaisivat. Vihdoin hän virkahti kääntyen istumaan:
— Taisimmepa sattua mesikämmenen kanssa samaan majapaikkaan.
— Miten niin?
— Siltä minusta tuo mätäs tuossa näyttää, että kontio siinä vetelee makeinta untaan. On se ennen tuommoisesta paikasta löytynyt…
— Elähän…
Pojat katselivat hämmästyneinä mätästä ja vuoroin isäänsä, laskiko hän leikkiä, vai tottako puhui. Rietu otti keihään ja hämmensi sillä aukkoa. Kohta kuuluikin ankara murina mättään sisästä. Katajapehko heilahti aukon suulla ja lumi pölähti. Näkyviin tuli kontion pörröinen pää ja etukäpälät. Kuului voimakas karjahdus ja otus painui takaisin pesäänsä, hetkisen silmättyään rauhansa häiritsijöitä.
Pojat olivat tarttuneet keihäisiinsä valmiina vastaanottamaan otson hyökkäystä. Lempoinen naureskeli eikä viitsinyt edes istualtaan nousta. Antoihan poikien koettaa…